Voimaa ja energiaa – kilvan kohden kevättä!

Posted In: Ruokinnasta

Photo credit: Molly Goossens via VisualHunt /

Näin alkuvuodesta intoilemme kevättä ja suorastaan puhkumme energiaa kilpaa auringonvalon kanssa. En tiedä, intoilemmeko yhtä paljon karvanlähtöä – tuota oivallista lähestyvän kevään merkkiä, joka kertoo kuinka hyvin ruokinta on talvikaudella onnistunut. Keväällä aloitamme myös  hyvissä ajoin valmistautumiset kisa-, laidun- sekä varsakauteen. Edellisessä kirjoituksessa sivusimme varsovan tamman ruokintaaTällä kertaa aihe nousi ruokinta-asiakkaiden alkuvuoden useimmin kysytystä kysymyksestä; mistä saisin hevoselle lisää energiaa.

Kevätkaudella energiantarvetta nostavat valmennuksen tehostuminen, kilpailukauden käynnistyminen, varsovan tamman imetysaikaan siirtyminen ja myöhemmin kesällä kasvavan varsan ruokinta. Myös heinän arvot ovat köyhtyneet talvisäilytyksen aikana. Lähtötilanteessa tarkastetaan, että hevosen peruskunto on hyvä, madotus kunnossa eikä hevonen ole sairas. Oleellista on määritellä työn määrä oikein ja ruokinta sen mukaisesti, jotta voitaisiin välttää ruokintaperäiset sairaudet.

Pääsääntöisesti tämän talven heinäanalyyseissa on hyvin energiaa, tosin myös edeltävän kesän kylmästä kasvukaudesta johtuen, paljon puhuttua – sokeria. Mutta mitä sokerit ovat ja miten ne energiaan liittyvät?

Sokerit ovat nopeita hiilihydraatteja ja samalla merkittävä, luonnollinen energianlähde hevoselle.

Kasveista 75% on hiilihydraatteja, jotka jakautuvat yksinkertaisiin ja yhdistettyihin hiilihydraatteihin, jotka puolestaan jakautuvat “helppoihin” disakkarideihin ja “vaikeampiin” polysakkarideihin. Yksinkertaisiin hiilihydraatteihin kuuluvat glukoosi ja fruktoosi – kaikki muut hiilihydraatit ovat näiden eri yhdistelmäketjuja. Ruoansulatuksessa vain yksinkertainen hiilihydraatti on riittävän pieni imeytymään. Tämän vuoksi yhdistelmäketjujen hajoamisprosessin onnistuminen on tärkeä.

Nämä “helpot” disakkaridit hajoavat ruoansulatuskanavan alkupäässä, ohutsuolessa sakkaraasi-entsyymin toimesta, ja mitä yksinkertaisempi rakenne, sitä nopeammin kyseisen hiilihydraatin energia on hevosen hyödynnettävissä (mm. tavallinen sokeri, sakkaroosi on disakkaridi, joka koostuu kahdesta yksinkertaisesta hiilihydraatista).

Hitaammat polysakkaridit (mm. tärkkelys sekä selluloosa / hemiselluloosa), eroavat rakenteeltaan sisältäen jopa tuhansia sokeriosia, ja hajoavat myös ohutsuolessa, amylaasi-entsyymin toimesta. Tutkimukset viittaavat, että hevosella on rajallinen kyky tuottaa amylaasi-entsyymiä kerralla, ja koska polysakkaridien rakenne on monimutkaisempi – hajottaminen vie enemmän aikaa mitä rehumassa ennättää ohutsuolessa olemaan. Tästä johtuen tärkkelyspitoisia rehujen annostelusuositus on korkeintaan 2g tärkkelystä/elopaino kg/annos (Suositus: Sirkka Hankonen, Susanna Särkijärvi & Heini Iinatti (2010) Hevosten hyvinvointi ja ympäristö – Vaatimukset talleille ja hevosten pidolle. http://www.proagriaoulu.fi/files/hevosagro/hyvinvointi_ja_ymparista_yhteenveto.pdf. Haettu 15.2.2017.).

Hitaiden hiilihydraattien alla on myös  lyhytketjuinen ryhmä nimeltä oligosakkaridit, sisältäen mm. fruktaanit – ne heinän “pahis-sokerit”. Koska fruktaanit kertyvät herkemmin heinän korteen, lehtevä heinä on fruktaani-pitoisuudeltaan alhaisempaa kuin kortinen heinä. Samasta syystä heinän sokeri- ja valkuaisarvot kulkevat suhteessa; mitä kortisempi heinä, sitä pienempi valkuaisarvo. Muista hiilihydraateista poiketen fruktaanit eivät hajoa ohutsuolessa vaan siirtyvät ruokasulan mukana paksusuoleen, jossa mikrobisto pyrkii ne pilkkomaan.

Mikäli hajoamatonta tärkkelystä tai fruktaania pääsee suuressa määrin paksusuolen mikrobien pilkottavaksi, muodostuu osatuotteena maitohappoa muuntaen samalla pH:n neutraalista happamaksi, jolloin paksusuolen normaali mikrobi-toiminta häiriintyy ja happamuutta sietävien mikrobien määrä kasvaa. Oireina voi olla ripulia ja suolistohaavaumia, johtaen ravintoaineiden (mm. B-ryhmän vitamiinien) imeytymishäiriöihin. Osa näistä haitallisista mikrobeista muodostavat mm. kaviokuumeelle altistavia toksiineja.

Heinän fruktaani-valkuais-pitoisuuden optimoimiseen tarvitaan asiantunteva heinäntuottaja, joka lannoittaa pellot maaperän tarpeen mukaan, valitsee sopivat lajikkeet sekä säilöntämenetelmän ja ennakoi oikean korjuuajan. Heinän fruktaani pitoisuus vaihtelee suuresti pelkästään vuorokauden sisällä; iltapäivällä yhteyttäminen on vilkkainta ja fruktaani-pitoisuus suuri, mutta myös aurinkoinen tai kylmä päivä saa nämä varastosokerit nousemaan. Heinän säilöntämenetelmällä on myös iso merkitys; kuivaheinän kuivattaminen pilvisellä säällä tai latokuivurissa jatkaa heinän “hengittämistä”, jolloin sokeripitoisuus laskee kuten myös esikuivattu säilörehu polttaa käydessään sokeria, mitä ei tapahdu enää kuivemmassa säilöheinässä. On kuitenkin muistettava, että säilörehun liian alhainen sokeripitoisuus voi olla merkki myös virheellisestä käymisestä.  Sanonta: “Helppoa kuin heinän teko!” – saa aivan uuden merkityksen.

(Kaviokuume-herkän hevosen laiduntamiseen on syytä kiinnittää erityistä huomiota; alkukevät ja syksy, jolloin päivittäiset lämpötilat käyvät alhaalla +/-5°C, yli 30°C helteellä sekä kuivana kautena ovat ajankohtia jolloin laidunheinän fruktaanipitoisuus on korkea.)

On vielä yksi erityispiirteinen hidas hiilihydraattiryhmä: glykogeenit, jotka ovat hevosen elimistön itse muodostamaa eläintärkkelystä. Glykogeenia muodostuu lihaksiin varastoituneesta, ruoansulatuksen kautta imeytyneestä ylimääräisestä sokerista, jota lihakset vapauttavat äkillisen voimakkaan rasituksen aikana. Hevonen ei voi tankata hiilihydraatteja, joten nopealiukoisen hiilihydraatti-ruokinnan tulee olla suhteessa rasitukseen, ettei glykogeeni-varastot kasva liian suureksi. Mikäli liikapuskuroitunutta glykogeenia vapautuu käyttöä nopeammin, rasitusta seuranneen lepopäivän jälkeen, sokeri muuntuu maitohapoiksi lihasten jäykistyessä ja kipeytyessä (= PSSM / lannehalvaus). 

Terve hevonen sietää kohtuullisen hyvin suurehkojakin hiilihydraatti-määriä, mutta mikäli hevosella on aineenvaihdunnallinen sairaus esim. EMS (hevosten metabolinen oireyhtymä), PSSM (lannehalvaus) tai PPID (Cushing) niin hevosen sokeripitoisen heinän saantia on syytä rajoittaa, mikäli heinä ei ole vaihdettavissa. On hyvä muistaa, että metabolisen oireyhtymän omaava hevonen on insuliiniresistentti mikä on verrattavissa ihmisten sokeritautiin. Oireyhtymän syntymiseen voidaan merkittävästi vaikuttaa ruokinnan ja liikutuksen oikealla suhteella sekä ravinnon laadulla.

Hevosen päivittäisen heinämäärän pienentäminen ei missään nimessä ole suositeltava tilanne, sillä heinä on hevosen pääasiallinen ravinto, jota tarvitaan riittävän ruokasula-massan muodostamiseksi. Ruokasulan tasainen kulkeutuminen ruoansulatuselimistön läpi suojaa ettei vatsalaukku käy liian tyhjänä, estää haavaumia sekä sulamattoman massan aiheuttamia muutoksia suolistofloran happamuudessa sekä hyödyllisten mikrobien toiminnassa. Onneksi markkinoilla on useita heinä-tuotteita, joilla voidaan korvata osa heinämäärästä. Tosin metaboliset hevoset tuntuvat olevan ääripersoja makealle heinälle ja vastarinta ns. kevytheinää kohtaan voi olla tanakkaa laatua. Eräässä asiakastapauksessa saimme todistaa yhden heinätuotteen kohdalla näkyä, missä sitä söivät hyvällä ruokahalulla tallin muut asukit koiria myöten – paitsi kyseinen kavioeläin, jonka parasta ajatellen heinä oli rakkaudella hankittu.

Rehuanalyyseissa hiilihydraatit jakautuvat typettömiin uuteaineisiin (sokerit ja tärkkelys) ja raakakuituun, joka kuvastaa heinän korsipitoisuutta tai viljojen kuoripitoisuutta. Mitä isompi kuitupitoisuus sitä vaativampi kuidun pilkkomisprosessi ja sitä heikompi rehun sisältämän energian hyödyntäminen on. Tästä voi olla myös apua esim. pakkasilla kun kuitupitoisemman heinän sulattaminen tuottaa enemmän lämpöä (yksi energian tehtävistä, niistä tuonnempana) mutta lämpimiin olosuhteisiin se ei ole optimaalinen valinta. Toipilaalle ja kevyttä työtä tekevälle hevoselle kortisempaa heinää voi antaa lehtevämpää enemmän, jolloin voidaan vastata hevosen luonnolliseen jatkuvaa pureskelun tarpeeseen.

Kun hevosen pääravinto on heinä, joka on hyvältä osaltaan hiilihydraatteja eri muodoissaan, on se myös annostelumääräältään merkittävä energian lähde, jolloin sen sisältämien hiilihydraattien laatuun on kiinnitettävä huomiota. Heinäanalyysien sokeripitoisuus on aina heinän kokonaissokerimäärä mutta mikäli ilmoitettu sokerimäärä on korkea myös fruktaanipitoisuus on korkea.

Muita energian käyttöön vaikuttavia tekijöitä

Energiansaantia voi tehostaa myös rasvapitoisilla tuotteilla. Erilaiset öljypitoiset siemenet; hamppu, pellava tai kasvipohjaiset öljyt (kaupan ruokaöljyt) tuovat hyvin lisävaihtoehtoja energialisän valintaan. Kasviöljyt imeytyvät ohutsuolesta lähes kokonaan ilman entsyymi-toimintaa, eivätkä ne varastoidu lihaksiin mahdolliseksi glykogeeni-pommiksi. Helpompi pilkkomisprosessi ei tuota lämpöenergiaa, mikä on merkittävä etu energialisän valinnassa mm. kilpahevosille tai lämpimänä ajankohtana. On muistettava, että hevosella ei ole sappirakkoa ja sappinestettä erittyy vähän, jolloin ruoansulatuselimistö ei pysty kerralla käsittelemään isoja määriä kasviöljyjä, joten annokset kannattaa jakaa useammalle ruokintakerralle. Liian suuret öljymäärät päätyvät ruokasulan mukana paksusuoleen aiheuttaen ongelmia. Öljyjen kanssa on kuitenkin muistettava E-vitamiinin kasvava tarve.

Aasinsillalla tästä päästäänkin siihen, että miten ravintoaineista saatua energiaa kehossa hyödynnetään, josta oheinen kaavio.

Toisinaan uupuneen hevosen ongelmana voi olla myös kivennäisistä rauta-kupari-sinkki-kombinaatio. Rautaa on yleisesti heinässä riittävästi mutta liiallisesti saatuna kuparin toiminta ja hemoglobiinin muodostuminen sekä hapen sitoutuminen heikkenee ja hevonen väsyy. C-vitamiinia tarvitaan raudan imeyttämiseen, joten vesiliukoisen C-vitamiinin sekä rasvaliukoisen E-vitamiinin lisääminen voi olla paikallaan anemiaa epäillessä. Eläinlääkärin ottamat verikokeet ovat täsmennetty ja edullinen tapaus selvittää hevosen sen hetkinen tilanne.

Vielä on yksi asia, joka näkyy nopeasti hevosen vireystilassa; riittävä vedensaanti sekä veden oikea lämpötila. On tutkittu, ettei hevonen mielellään juo alle 8°C vettä – Suomen olosuhteissa hyvin lyhyt aika vuodesta, jolloin vesi pysyisi luonnollisesti sopivassa lämpötilassa. Kuivunut hevonen on väsynyt, ruokahalu heikkenee ja sen ruoansulatus hidastuu. Myös ummetusähkyn riski kasvaa. Etenkin näin kevätauringon mukavasti kutkutellessa on syytä tarkastaa, että hevosella on riittävästi raikasta vettä saatavilla puhtaasta juoma-astiasta. Hevosen talvikarva on loistava lämmöneristäjä ja myös klipattu ja loimitettu hevonen voi hikoilla kevättalven auringonpaisteessa. Muutama lisärapsu on nopea tapa testata onko hevonen hikoillut.

Näin on yritetty puristaa lavea aihe karkeasti pähkinänkuoreen. Toivottavasti tästä löytyisi hyviä vinkkejä jolla saatte harjoitteluun kaivattua puhtia!




No Comments »


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *