Elämän kevät – kantavan ja astutettavan tamman ruokinta

Posted In: Ruokinnasta

Montako päivää teillä on jäljellä varsomiseen? Kevättalvi on jännittävää ja kutkuttavaa aikaa seurata kantavan tamman mahan kasvua, varsan liikkeitä ja samalla alkaa valmistautumaan varsomisen aikaan. Mikä sen suloisempaa kuin kevät- ja kesälaitumella kirmaileva hevosenalku? Tai suunnitteletteko tamman varhaista astutusta? Ennen H-hetkeä on hyvä vielä tarkistaa tamman ruokinta sekä valmistautua kevätruokintaan.

Koska yleisesti tamman tiineys on tammikuussa pitkällä, keskitymme loppukolmannekseen (9-11 kk), jonka aikana varsan painosta kehittyy yli 60%, sekä astutus-ajan ruokintaan. On hyvä tiedostaa, että ruokinnalla on iso merkitys koko astutus-tiineys-prosessin aikana. Oikein ajoitettu, eli riittävän aikainen ja kokonaisvaltainen suunnittelu on merkittävä osa onnistunutta tiineyttä sekä edesauttaa varsomisen lähestyessä.

Kun päätös tamman astutuksesta on tehty, alkaa prosessi, jossa tamma hallitusti rauhoitetaan tiineyteen; huomioidaan mm. stressitilojen poistamisella, liikunnan suunnittelussa sekä ruokinnassa, joka kohdennetaan mahdollisesti kevennettyyn liikutukseen sekä tiineyden tuomiin muutoksiin sen eri vaiheissa.

Rehujen hygieeninen laatu on ensisijainen kaikille hevosille mutta erityisesti tiinehtyneille tammoille. Tämän merkitystä ei voi korostaa liikaa. Pilaantuneet rehut tai saastuneista ruokinta-astioista tullut tartunta voi aiheuttaa varhaisluomista tai mahdollisesti ärsyttää ruoansulatuselimistöä, ja näin ollen heikentää ravintoaineiden imeytymistä.

Riittävällä korsirehulla pyritään minimoimaan väkirehujen tarve ja mahdollistaan tamman lajityypillinen “laidunnus”-käyttäytyminen. Hevosen on tarkoitus syödä valtaosa päivästään; koko aika vähän, laiduntaminen toimii myös rauhoittavana tekijänä, joka puolestaan auttaa tamman stressin laskussa ja sen myötä kehon hormonitoiminta tehostuu. Kevään ja kesän koittaessa tuore ruoho on mitä ihanteellisinta kantavalle sekä imettävälle tammalle mutta siihen totutus pitää tehdä huolella.

Isossa tarhassa tai talvilaitumella ulkoilu on hyvää stressinhallintaa ja mahdollistaa myös omaehtoisen liikkumisen, mikä on tärkeää ettei tiinehtynyt tamma pääse lihomaan, sillä kasvava rasvakerros on poissa varsan kasvutilasta. Liikalihavuus aiheuttaa muita aineenvaihdunnallisia ongelmia sekä vaikeuttaa myös varsomista.

Vastavuoroisesti liian vähäinen ravinnonsaanti vaikuttaa voimakkaasti tiineyteen, varsan kehitykseen, varsomisen komplikaatioihin sekä maidontuotantoon. Mikäli tamma pääsee kuihtumaan tiineyden aikana, sen palautuminen varsa-ajan jälkeen kestää pitkään sekä tiinehtyvyys on heikentynyt, mikäli tammaa yritetään uudelleen siementää varsakiimaan. Hevosten ruokintatutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että valkuaispuute voi näkyä myös kiimakierto-häiriöinä – riittävä valkuaisen saanti vaikuttaa lineaarisesti progesteroni-pitoisuuteen, mikä on merkittävä vaikuttaja alkutiineyteen. Syntyneen varsan puutostilojen korjaaminen on myös haasteellista. Kun tähän lisätään kasvavan varsan ruokinnan erityistarpeet, ongelma kumuloituu ja sen seurauksena tulleet kasvuhäiriöt voivat vaikuttaa myös aikuisiässä.

Nykyisin moni teettää heinäanalyysit ostettujen erien mukaan ympäri vuoden, mikä on oivallista, sillä kevättalvella, varastoitujen heinien ravintopitoisuudet ovat merkittävästi muuttuneet, ja näin ollen lisäruokinnan tarve syntyy. Mikäli käytössäsi on syksyinen heinäanalyysi, sitä kannattaa ajatella “arvonalennuksen” periaatteella.

Erityisesti heinän kalsium-fosfori pitoisuus on hyvä tarkastaa, sillä astutusta ja tiinehtyvyyttä ajatellen liiallinen fosfori häiritsee lisääntymistoimintoja ja puolestaan lopputiineyden liian vähäinen kalsium aiheuttaa varsan heikentynyttä luustonkasvua ja tammalla imetysaikaan jatkuessa, maidon riittävään koostumuksen muodostamiseen keho ottaa täydennyksen tamman luustoon varastoituneesta kalsiumista, mikä aiheuttaa tamman luutiheyden heikentyessä luuston haurastumista.

Tässä yhteydessä on muistettava, että kalsiumin sekä fosforin keskinäinen suhde on oltava oikein tai kumpikaan ei pysty toimimaan – tämä kulkee suhteessa risteäviin kivennäisaineisiin. Muista kivennäis- ja hivenaineista korottuvat varsan kudosten kasvaessa rauta, magnesium, seleeni, kupari ja sinkki. Löydät lisää kivennäisaineiden imeytymisestä aikaisemmasta kivennäis-artikkelista. Kuparia ja sinkkiä erittyy tamman maitoon varsin vähäisiä määriä mutta ovat varsan kehitykselle tärkeitä, joten kivennäis- ja hivenaineruokinta on hyvä olla kunnossa alusta asti, jotta varsan sikiöaikana syntyneet varmuusvarastot ovat kasvukaudella hyödynnettävissä. Suolan tarve lisääntyy hivenen tiineyden viimeisellä kolmanneksella, mikä yleensä täyttyy jos tammalla on suolakivi saatavilla.

Erityishuomio kivennäisruokintaan, mikäli korsirehun heikon valkuaisarvon paikkaamiseen käytetään soijaa tai vehnänlesettä; tällöin fosforia tulee suhteessa kalsiumiin merkittävästi enemmän mikä luo tarpeen kalsium-täydennykselle. Tähän voi käyttää kalsium-pitoisempaa kivennäistä tai esim. maitojauhetta tms.

Astutuksen ja tiineyden alkuvaiheessa hyvälaatuinen heinä voi olla kortisempaa mutta viimeiselle kuukaudelle suositellaan asteittain totutettavaksi lehtevämpää, helposti sulavaa heinää. Heinämäärän pienellä lisäyksellä saadaan katettua lopputiineyden kasvanut energiantarve mutta toisinaan voidaan käyttää myös vatsaystävällistä Mash-tyyppistä ruokintaa, jonka mukana hevonen saa hyvin myös nestettä, mikä pitää ruokasulan liikkeessä ja vatsan toimivana. Tämä on tärkeää huomioida, varsinkin jos tamma on huono juomaan talviaikana. Riittävä vedensaanti korostuu imetysaikana kun maidontuotanto käynnistyy varsomisajankohdan lähestyessä.

Alkuvuoden aurinko ei merkittävästi lisää luonnollista D-vitamiinin saantia ja mikäli hevonen loimitetaan – vielä huonommin. Auringonvalosta tuleva D-vitamiini on suorastaan taikuri, sillä se vaikuttaa elimistöön monipuolisesti; mm. lisää elimistön kykyä tuottaa hormoneja ja tämän myötä lisää lisääntymisviettiä, edistää kiimaan tulemista sekä tiinehtyvyyttä. D-vitamiini vastaa myös tamman ja kehittyvän varsan luuston tiheydestä, lihasten toiminnasta sekä vaikuttaa immuunipuolustukseen. Auringossa on voimaa! Onneksi D-vitamiinin saanti voidaan turvata ravintovalmisteiden avulla alkuvuoden pimeänä aikana ja hormonit heräävät auringonvalon lisääntymisen myötä.

Vitamiineista A omaa myös erittäin merkittävän roolin mahdollistaessaan munasarjojen toiminnan. Tämän lisäksi B-ryhmän vitamiinien tarve korottuu sekä E-vitamiinin, joka on merkittävä lihasten hyvinvoinnin kannalta. Lopputiineydessä E-vitamiinin tarve kasvaa varsan lihasten muodostuessa. Tamman tiineysajan E-vitamiini vaje saattaa näkyä mm. syntyneen varsan heikkoutena nousta ylös. Vitamiini-ruokintaa sivuaa myös muiden eläinryhmien kiimaan kohdistuneet tutkimukset, joissa on löydetty yhteys välttämättömien rasvahappojen heikentyneen saannin vaikeuttaneen kiimaan tulemista. Näin ollen esim. kasviöljy on hyvä lisä niin astutettavan kuin kantavan tamman ruokintaan – sillä se samalla edesauttaa E- ja A-vitamiinien imeytymistä.

Vaikka alkutiineyden aikana valkuaisen tarve ei nouse huomattavasti kannattaa tamma totuttaa hyvissä ajoin niihin valkuaisrehuihin mitä aiotaan käyttää lopputiineyden aikana, jotta suuria ruoansulatuselimistöä kuormittavia ruokintamuutoksia ei tulisi. Varsomisen lähestyessä vähennetään väkirehuja, lisätään korsirehuja ja huolehditaan vedensaannista. Tamma hikoilee varsomisen aikana paljon mikä on hyvä ottaa huomioon ruokintaa palautettaessa.

Holistisen, eli kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin näkökulmasta on myös suositeltavaa, että tamma siirretään riittävän hyvissä ajoin hyvin puhdistettuun, rauhalliseen varsomiskarsinaan. Tällä pyritään välttämään tamman stressiä, joka vaikuttaa varsan hyvinvointiin, maidontuotannon käynnistymiseen kuin myös varsan turvallisuuteen sen synnyttyä. Riittävän ajoissa totutettuna tamma ennättää myös kehittää sikiölle ja maitoon erittyviä vasta-aineita ympäristön bakteereille.




No Comments »


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *