Mju-factor, mistä kaikki sai alkunsa? Ja kannattaako ruokintaa laskea?

Posted In: mju-factor

Jos kyseessä olisi ruokinnan laskentataulukko, jonka yhteenvetoa selitän hevosen omistajalle – ei olisi ongelmaa tuottaa tekstiä, päinvastoin – mutta nyt, kun on tarkoitus kertoa siitä, miksi tämän sivun nostin ylös – tuntuu sanat olevan hukassa.

Pari aikaisempaa kesää, kuten monta ennen sitä, ovat olleet heinälaadullisesti haasteellisia. Kesät ovat olleet sateisia, kylmiä ja usean heinätuottajan korjuu on myöhästynyt – osalla jäi osa heinistä peltoon huonojen kelien vuoksi. Nostan hattua heinäntuottajille – heidän elantonsa on säiden armoilla ja vaikka he panostaisivat viljelyn onnistumiseen alusta asti täysillä – ei ole varmaa, tuleeko katetta sijoitukselle.

Miten tämä liittyy aiheeseen? Se liittyy sillä, että hevonen on aroeläimenä korsirehunkäyttäjä. Mahdollisuuksien mukaan se koostaa päivän ruokansa heinästä, lehdistä, varvuista ja muusta vihreästä kasvillisuudesta. Oikeanlaatuisella korsirehulla hevonen pärjäisi hyvin. Tämän päivän harrastehevonen on kuitenkin pitkälti viljellyn heinän varassa ja kun ilmasto-olosuhteet tekevät laadukkaan korsirehun tuottamisen vaikeaksi, täytyy pohtia muita keinoja täydentää ruokavalio vastaamaan hevosen käytön edellyttämiä tarpeita.

Monet hevosenomistajat ovat havainneet viime vuosina toistuvan ilmiön siitä, että vaikka hevoselle tarjottaisiin mahdollisuus vapaaseen heinään, tarjotaan tasapainotettuja rehuja, silti jokin näkymätön tekijä on hyvän suorittamisen esteenä. Monesti ruokintaa pohditaan sisäkaudelle siirtyessä kun mahdollisesti säilöheinä ei sovi tai hevonen tuntuu väsyvän nopeasti, “tiputtaa” lihaksensa tai saa allergisia oireita. Siinä vaiheessa kun oireet näkyvät hevosen yleiskunnossa – on tilanne kehittynyt jo jonkin aikaa.

Hevosen ruokinta on aihe, joka herättää tunteita. Puhutaan puolesta ja vastaan ovatko ainesosat orgaanisia tai epäorgaanisia, tarvitaanko heinäanalyyseja vai ei. Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin ja netistä löytyy kymmenittäin sivustoja, tietopankkeja sekä keskusteluryhmiä, jossa voi omia ajatuksiaan peilata. Tieto ei ikinään ole pahasta. Päinvastoin, mitä enemmän meillä on mihin voimme verrata omia ajatuksiamme, sitä paremmin voimme oppia tulkitsemaan oman hevosen tilannetta. Lähtökohta on aina kuitenkin se, että jokaisella hevosella on yksilölliset ravinnontarpeet – meidän tehtävä on tunnistaa ne ja pyrkiä ruokkimaan hevonen mahdollisimman osuvasti nämä tarpeet huomioiden.

Ruokinta ei ole salatiedettä mutta se vaatii hieman keskittymistä. On niin monta vaikuttajaa minkä keskiössä hevonen on. Jokainen osa-alue; liikutus, ruokinta, talliolosuhteet, terveys, stressitaso, sosiaalinen ympäristö vaikuttavat hevosen hyvinvointiin. Harvoin ratkaisu löytyy vain yhtä asiaa korjaamalla mutta monesti, varsinkin ongelmien esiintyessä, poissulkeminen on se työkalu, millä selittävää tekijää lähdetään etsimään. Sillä ei pidä ihmetellä, jos kysyn ruokinnan vierestä olevia kysymyksiä. Sillä toisinaan, syy ei välttämättä ole esim. tässä tapauksessa ruokinnassa vaan sen myötävaikuttavana tekijänä voi olla täysin ulkopuolinen asia. Vaikka pureudumme välillä pieniin yksityiskohtiin – tarkastelemme silti kokonaiskuvaa.

Siinä toivon, että voisin auttaa sinua; pohtimaan ruokintaa, avaamaan sen saloja niin että siitä tulee selkeää ja selittävää. Kaikessa monimutkaisuudessaankin yksinkertaista; tiedostamme tarpeet ja vastaamme niihin. Jos nämä täyttyvät, on se osaltaan kunnossa mikä näkyy hevosen olemuksessa ja suorittamisessa. Jos ei näy, tutkimus jatkuu toisten osa-alueiden kohdalla. Ja mikä tärkeintä, muistamme tarkastella ruokintaa riittävän usein vuodessa ja riittävän ajoissa muutoksen alla; talli-/talvikausi – laidun-/kesäkausi, toipilas-liikutuksen aloitus, peruskuntokausi-valmennus-/kisakausi, uusi talli ja ympäristö, uusi tai poistunut karsina-/laidunkaveri, kasvava varsa, tiine- / imettävä tamma…

Näillä sanoilla – let us keep it simple.




No Comments »


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *